Elizabeth Clare Prophet
The Afterlife – What Really Happens in the Hereafter
Tuonpuoleinen – Mitä todella tapahtuu kuolemanjälkeisessä elämässä
2. Luku
Mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee
………………………………………………………………………………………..................................................
Pian kuoleman jälkeen aiheutunut fyysisten aistien katoaminen saa maailman
näyttäytymään sielulle samalta kuin hän eläessään oli sitä avoimin silmin katsellut.
YOGA VASISHTA, VANHA HINDUTEKSTI
…………………………………………………………………………………………………......................................
Nuori mies tuupertuu jalkapallokentälle eikä nouse ylös. Hänet kiidätetään sairaalaan. Perna, maksa ja munuainen ovat revenneet, sydän on lakannut lyömästä. Lääkärit yrittävät elvyttää, eivät onnistu, ja mies julistetaan kliinisesti kuolleeksi.
Samaan aikaan tämä nuori mies irtautuu kehostaan. Hän tuntee, kuinka häntä kuljetetaan pimeän tunnelin lävitse kohti kirkkaanvalkoista valoa. Valossa seisoo parrakas mies, joka sanoo: ”Tekemistä on vielä.” Sitten, seitsemän minuuttia kuolleeksi julistamisensa jälkeen, jalkapalloilija yhtäkkiä herää leikkaussalissa lääkärien ja hoitajien suureksi hämmästykseksi.
Olette varmaan kaikki kuulleet tarinoita kuolemanrajakokemuksista. Tämän tositarinan kertoi minulle eräs oppilaani.
Tieteellinen tuomaristo seuloo edelleen kuolemanrajakokemuksia. Tutkijat ovat havainneet jo kauan sitten, että kun aivoaluetta nimeltä Sylviuksen uurteet stimuloidaan, potilaat raportoivat kokeneensa ruumiistapoistumisia ja jopa nähneensä kauan sitten kuolleita sukulaisiaan.1 Niinpä osa nykytutkijoista pitää kuolemanrajakokemuksia kuolevien aivojen puolustusmekanismina. Toiset tutkijat arvelevat rajakokemusten olevan toiveajattelua tai huumeiden/lääkkeiden aiheuttamaa hallusinaatiota. Mutta enemmistö niistä tutkijoista, jotka ovat vakavissaan tutkineet ilmiötä, eivät pidä tuollaisia selityksiä riittävinä.
Monet rajakokemukset on koettu aivokuoleman aikana. Silti nämä potilaat ovat myöhemmin pystyneet kuvaamaan tarkan yksityiskohtaisesti seikkoja, joita leikkaussalissa tapahtui heidän ”kuolemansa” aikana. Melvin Morse, lastenlääkäri ja kuolemanrajakokemusten tutkija, huomauttaa, ettei tiede vieläkään pysty selittämään sen energian lähdettä, joka näitä kokemuksia aivokuolleessa henkilössä tuottaa. Hän ei usko, että Sylviuksen uurteet toimisi lähteenä sille, mitä joku käy lävitse kuolemanrajakokemuksessaan, vaan että kyseinen aivoalue salliimystisten kokemusten prosessoinnin. Morsen mukaan tämä alue kytkee meidät ”mystiikkaosaston piireihin”, jota kautta tulemme tietoisiksi asioista, joita tavallisesti emme pääse havaitsemaan.2
Rajakokemuksen kokeneet raportoivat, että he ruumiistaan irtautuneena ovat ajatelleet ja tunteneet samoin kuin ruumiissa ollessaankin, vaikka moni heistä oli aivokuollut kokemuksensa aikana. Tästä käy ilmi, että aivot eivät ole yhtä kuin mieli. Haluan teidän miettivän tätä. Moni uskoo, että heidän aivonsa ovat yhtä kuin heidän mielensä. Itselleni tällainen ajatus on aina tuntunut hyvin oudolta. Jos joskus tarkastelet ihmisaivoja, tajuat ehkä, että ne eivät ajattelua suorita.
Ajattelutyön tekijä on sielu, koska sielu on yhtä Jumalan mielen kanssa. Jumalan mieli käy meille ilmeiseksi aivojen ja keskushermoston kautta. Mutta tietoisuus meillä voi sijaita missä tahansa kehon kohdassa. Aivot ovat mielen instrumentti ja mieli toimii aivokuoleman jälkeenkin. Tästä syystä ajattelusi ja olemassaolosi eivät lakkaa kuolleeksi julistamisen hetkellä. Tämä on suuri lohtu. Silloinkin tiedät kaiken, minkä olet tiennyt tai oppinut tai kokenut elämässäsi. Tuo kaikki on osa sinua ja pysyy mukanasi.
Uskon, että kuolemanrajakokemuksen aikana sielu poistuu fyysisestä kehosta. Rajakokemukset vahvistavat sen, mitä monet ovat jo intuitiivisesti tienneet: että he ovat enemmän kuin pelkkä kehonsa ja että he ovat tulleet ja menneet pois tästä kehosta ja muista kehoistaan jo monta kertaa aiemmin. Kuolemanrajakokemukset ovat arvokasta kokemusta, jonka Jumala antaa meille nyt, jotta pitäisimme mielessä sen, että olemme paljon enemmän kuin keho. Tämä nykyinen elämämme on vain eräs pitkässä sarjassa tai ketjussa. Rajakokemuksia osakseen saaneet uskovat hyvin todennäköisesti myös jälleensyntymiseen.
Palaamme jälleensyntymisen aiheeseen syvällisemmin myöhemmin, ja siihen, kuinka oleellista sen ymmärtäminen on…[linkki aiheeseen]. Seuraavaksi tarkastelemme muutamien henkilöiden kuolemanrajakokemuksia ja teemme niistä johtopäätöksiä.
Mitä kuolemanrajakokemuksen aikana tapahtuu?
Termin kuolemanrajakokemus tai rajakokemus (near-death experience) otti käyttöön Raymond Moody, lääketieteen ja filosofian tohtori. Hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, mm. Life After Life [suom. Kokemuksia kuolemasta] sekä Reflections on Life After Life ja The Light Beyond. Haluaisin kommentoida muutamia kuvauksia, joita hän on kerännyt tutkimusvuosiensa aikana.
Moody raportoi, että kun kuolemanrajakokemus alkaa, ihminen voi kuulla julistettavan itsensä kuolleeksi. Hän saattaa myös kuulla miellyttävän tai epämiellyttävän kuuloista soittoääntä, surinaa tai suhinaa. Uskon, että nämä äänet syntyvät, kun sielu irtautuu fyysisestä kehosta. Intensiivisen kivun tunnot korvautuvat äärimmäisen miellyttävillä tunteilla ja tuntemuksilla. Tyypillistä on, että yksilöt huomaavat katselevansa omaa ruumistaan sen ulkopuolelta. He näkevät lääkäreiden elvytysyritykset.
Monet raportoivat olevansa toisessa kehossa, josta Moody käyttää nimitystä ”henkinen keho”. Muut huoneessa olijat eivät näe eivätkä kuule näitä kehoja. Ne eivät voi tarttua fyysisiin esineisiin eivätkä pysty liikuttelemaan niitä, mutta ne voivat kulkea seinien lävitse. Monet puhuvat leijuvasta kokemuksesta, he tuntevat itsensä painottomiksi. Matkaan lähtö voi tapahtua välittömästi. Monille on vaikeata kuvata tämän kehon muotoa sanoja ei tahdo löytyä. Jotkut puhuvat siitä värien pilvenä, toiset energiakenttänä.
Monet raportoivat tuntemuksesta, joka vaikuttaa samalta kuin heidät vedettäisiin nopeasti jonkinlaisen pimeän tilan tai tunnelin lävitse. Pimeä tunneli edustaa eroa fyysisestä ja astumista toiselle tietoisuuden tasolle. On kuin värähtelytaajuus vaihtuisi. Tunnelin päässä voidaan nähdä kirkasta valoa, voimakasta mutta lämmintä, eloisaa ja elävää. Valoon astuttuaan monet kohtaavat valonolentoja ja toisinaan ystäviä tai sukulaisia, jotka ovat kuolleet ennen heitä itseään.
Moody kirjoittaa myös sellaisista rajakokemuksen kokeneista, jotka kuvailevat valon kaupunkeja, kirjastoja ja instituutioita: ”Toiset kuvailevat kokonaista tuonpuoleista maailmaa, joka on olemassa intohimoista tiedon hankintaa varten. Eräs nainen kuvaili…suurta yliopistoa, jossa ihmiset olivat syventyneet keskusteleman itseään ympäröivästä maailmasta. Toinen henkilö, mies, kuvaili tätä maailmaa tietoisuuden tilana, jossa kaikki mitä toivotaan, on heti saatavilla. Jos mieleesi tulee jotakin, mitä haluaisit oppia, se ilmestyy ja on edessäsi opiskeltavana.”3
Jotkut rajakokemuksen kokijat näkivät idyllisiä maalaismaisemia. Muuan vanhahko herrasmies kertoi Moodylle: ”Toiselle puolelle päästyäni näin joen. Aivan kuin Raamatussa…sileä pinta, kuin lasia…Niin, ja ylitin joen.” Kun Moody kysyi, kuinka hän oli joen ylittänyt, mies vastasi: ”Kävelin vain…se oli kaunista. Ei sitä pysty kuvaamaan…siellä on niin hiljaista ja niin rauhallista. Halusin vain levätä. Eikä siellä ollut yhtään pimeyttä.”4
Ystävien ja sukulaisten näkeminen ja idyllisiin maisemiin astuminen kuolemanrajakokemuksen aikana saattaa liittyä hyvin omakohtaiseen maailmaan, joka on luotu täysin kokijan halujen ja toiveiden mukaisesti. Buddhalaiset tuntevat tuon maailman nimellä devachan. Devachanissa näet, mitä nähdä haluat, mitä odotat näkeväsi, juuri silloin kun niin tahdot. Ihmiset voivat viipyä devachanissa vuosikymmeniä tai vuosisatoja (maanpäällisen ajanlaskutavan mukaan). Siellä eletään toiveiden maailmassa ja ihmiset täyttävät toiveitaan ja halujaan, ennen kuin syntyvät uudelleen. Käsittelemme aihetta devachanista ja muista tuonpuoleisen tasoista luvussa 3.
Jatkamme Moodyn analyysia tilanteista, jotka ovat monille kuolemanrajakokemuksen kokijoille yhteisiä: ”Tavattuaan useita valonolentoja, kokija kohtaa yleensä ’korkeimman Valonolennon’. Kristillistä taustaa omaavat kuvaavat olentoa usein Jumalana tai Jeesuksena. Muista uskonnoista tulevat saattavat kutsua häntä Buddhaksi tai Allahiksi. Mutta jotkut ovat sanoneet, ettei kyseessä ole kukaan näistä, mutta joku hyvin pyhä kuitenkin.”5
Minä uskon, että tuo valon olento, jonka ihmiset toisella puolella kuolemanrajakokemuksensa aikana näkevät, on heidän oma Korkeampi Minänsä, jota kutsun Pyhäksi Kristusminäksi, joka todellakin on Jumalan Poika, ja on henkilökohtainen jokaiselle yksilölle. Moody sanoo, että tämä olento säteilee niin totaalista rakkautta ja ymmärrystä, että useimmat haluavat jäädä sen seuraan ikuisiksi ajoiksi. Korkeampi Minäsi tosiaankin on kanssasi ikuisesti, jokaisessa inkarnaatiossa – tämä halu siis täyttyy. Kun olet valmis, sielusi yhdistyy tuohon Minään ja sinä alat toimia tuona Minänä. Tämä on elämän ylitse kaartuva määränpää.
Elämänkatsaus
Tietyssä pisteessä kuolemanrajakokemusta yksilöt eivät voi ainaisesti jäädä tämän pyhän hahmon seuraan. Moody sanoo: ”Tässä kohtaa heille sanotaan – ja sanoja on usein tämä valonolento – että heidän on palattava maalliseen kehoonsa. Mutta sitä ennen olennon tehtävänä on vielä viedä kokija seuraamaan elämänkatsaustaan.”6 Olento näyttää henkilölle ”värikkäänä, kolmiulotteisena panoraamana joka ainoan asian, jonka rajakokemuksen kokijat ovat elämässään tehneet.”7 Kokemus tulee lähes välittömästi.
Moody jatkaa: ”Tässä näet jokaisen teon, mitä koskaan olet tehnyt, mutta tekojen lisäksi välittömästi myös niiden jokaisen aiheuttamat seuraukset siten kuin ne ovat koskettaneet elämääsi kuuluneita ihmisiä.”8 Tässä on kyse karman katsauksesta, syistä ja seurauksista, jotka olemme laskeneet liikkeelle, kuinka toimintamme on vaikuttanut joihinkin tai jokaiseen elämän osaan ja kuinka ne tulevat vaikuttamaan itseemme, kun palaavat takaisin meille elämän paluuvirran kuljettamina.
……………………………………………………………………………………........................................
Hänelle näytetään hänen omat tekonsa pyhien ja arkisten askareiden,
niin kuin ne jatkuisivat ikuisuuteen. Myös kohteet, joita ei ole ennen nähty
eikä ajateltu, tarjoutuvat hänen nähtäväkseen...
YOGA VASISHTA, VANHA HINDUTEKSTI
……………………………………………………………………………………..........................................
Totta on, että Korkeampi Minäsi katselee kanssasi kaikkien elämänaikana tekemiesi tekojen muistitallenteita. Pääset näkemään tekojesi seurannaisvaikutukset – miten ne auttoivat tai loukkasivat ihmisiä. Jokainen teko lähettää laineita ympärilleen niin kuin lampeen pudotettu pikkukivi. Korkeampi Minäsi ei arvioi eikä tuomitse sinua tämän katsauksen aikana. Mutta itsellesi käy kirkkaaksi, missä olet onnistunut ja missä epäonnistunut ja mitä pitää tehdä, että voisit hyvittää loukkaavat teot.
Kaikki sielut eivät saa elämänkatsausta nähtäväkseen heti kuolemansa jälkeen. Jotkut sielut eivät yksinkertaisesti ole valmiita siihen. He ovat ehkä liian eksyksissä harhakuvitelmiinsa voidakseen hyväksyä sen, tai he saattavat olla shokissa tavasta, jolla kuolivat. Nämä sielut käyvät läpi levon ja eheytymisen jakson ennen elämänkatsausta.
Moody kirjoittaa: ”Jotkut ihmiset luonnehtivat [elämänkatsausta] valon olennon kasvatuspyrkimykseksi.” Tämä on varmasti totta. ”Esityksen aikana valon olento tuntuu korostavan kahta tärkeää seikkaa elämässä: että opitaan rakastamaan toisia ja että hankitaan tietoa.”9 Kuten toistuvasti olen sanonut: Eivät oppijärjestelmät eivätkä opinkappaleet meitä taivaaseen vie. Sydämen rakkauden laatu ratkaisee, avautuvatko portit.
Luulen, että moni meistä varmaan pahoittelee huolimatonta tai epäystävällistä sanaa, joka tuli lausutuksi, tai lausumatta jäänyttä rakkauden tai rauhan sanaa tai jotakin vastaavaa. Tällainen kertoo sielun syvästä tarpeesta tasapainottaa karmaa. Se on myös osoitus henkilökohtaisen vastuunkantamisen halusta, mikä sielulle on luontaista. Mutta jotenkin nykyään vallitseva maailmanhenki sanoo, että jos ihmiset pääsevät pälkähästä minkä tahansa suhteen, se on ok.
Elämän täyskäännökset
Jotkut tulevat takaisin rajakokemuksestaan vihaisina, koska piti palata takaisin ja jättää kaunis taivasmaailma. Tämä tunne häipyy pian, kun paluun jälkeen aletaan löytää elämälle suurempaa merkitystä. Moody sanoo: ”Monet ovat kertoneet, että tuntevat kokemuksensa jälkeen elämänsä laajentuneen ja syventyneen, että se on saanut heidät miettimään ja herättänyt kiinnostuksen perimmäisiin filosofisiin kysymyksiin… Lähes jokainen [rajakokemuksen kokenut] on korostanut, että tässä elämässä on tärkeää pyrkiä harjoittamaan rakkautta toisia kohtaan – ainutlaatuista ja syvällistä rakkautta.”10 Monet raportoivat myös, etteivät enää pelkää kuolemaa. He eivät etsi kuolemaa, mutta tietävät, että sen jälkeen on elämää.
Usein ihmisten elämä heittää kuperkeikan rajakokemuksen ansiosta. Nick esimerkiksi oli huijari ja rikollinen, joka Moodyn mukaan ”oli harrastanut kaikenlaista leskien huijauksesta huumekaupan pyöritykseen… Hänellä oli hienoja autoja, tyylikkäitä vaatteita, uusia taloja, eikä ollenkaan häiritsevää omaatuntoa.” Nick sai surmansa, kun äkillinen ukkosmyrsky nousi ja salama iski häneen golfkentällä. ”Hän kohtasi ’valon olennon, jota edelleenkin epävarmasti kuvailee Jumalaksi, joka armollisesti johdatti hänet elämänkatsauksen läpi.” Kun Nick elpyi, hän vaihtoi ammattinsa. Moody ei kerro, mitä hän nyt tekee, mutta sanoo hänen olevan rehellinen ja avulias. ”Nyt,” sanoo Nick, ”elän elämääni koko ajan tietoisena, että jonakin päivänä joudun uudestaan elämänkatsaukseen.”11
Kristinusko opettaa, että jonakin päivänä tulemme viimeiselle tuomiolle, jolloin kaikki elämämme teot joutuvat tarkasteluun. Mutta kertomatta jää, että joka yö levolle käytyämme enkeli kirjaa muistiin kuluneen päivän jokaisen tekomme. Teoista on aina mahdollista saada katsaus jo elämän aikana, kun sielu öisin kehon nukkuessa matkaa taivasmaailman retriittiin.
Joten elämänkatsaus on saatavilla, kun sitä tarvitsemme. Rajatilakokemuksia annetaan ihmisille, jotka jostakin syystä eivät voi muulla tavalla saada tietoa. Jumala tuntee suurta myötätuntoa näitä henkilöitä kohtaan ja näyttää, millaisia vaikutuksia heidän menneillä teoillaan, ajatuksillaan ja tunteillaan on, mikä antaa heille uudistuneen mahdollisuuden.
Rajakokemuksissa minua hämmästyttää eniten se, että nämä ihmiset tosiaan kuolevat. Heidät julistetaan virallisesti kuolleiksi. Selvästikin heidän kehossaan on täytynyt olla vakavia tiloja, ja niin Jumala antaa tällaisen kokemuksen – ja sitten, kas ihmettä, he palaavat takaisin. Sydän alkaa taas lyödä, hengitys käynnistyy ja he ovat täällä. Nyt näitä kertomuksia alkaa olla niin paljon, että rajakokemus vaikuttaa enkelien pääasiallisimmalta keinolta saattaa ihmiset oikeille raiteille.
Ajatelkaapa sitä suojelusenkelien rakkauden ja armon määrää. Kuinka huolellisia heidän on oltava, kun joku käy kuolemanrajakokemustaan lävitse, kauheaa onnettomuutta, salamaniskua, mitä milloinkin. Ja sitten hänet vedetään välittömästi takaisin kehoonsa, joka käynnistyy uudelleen toimintaan. On se ihmeellistä. Mutta elämänkatsauksen kautta tapahtuva valaistumisen ihme on suurin ihme – saada sielu vakuuttuneeksi asioista, joita kukaan saarnamies eikä maanpäällinen opettaja ole onnistuneesti pystynyt sille välittämään.
Mitä kuolemanrajakokemuksista voidaan oppia
Mitä rajatilakokemukset sitten todella tarkoittavat? Ensinnäkin ne osoittavat, että olemme enemmän kuin fyysinen kehomme. Monelle tämä on jo selviö, mutta hämmästyttävän moni tässä maailmassa vielä uskoo olevansa fyysinen kehonsa.
Minä ihmettelin jo lapsena, miten kukaan voi ajatella olevansa oma päällystakkinsa. Olen aina vaistonnut olevani sielu, joka saa pitää tätä kehoa, mutta voi tahtoessaan poistua siitä ja tulla takaisin. Minulla on kokemus siitä, että nousen korkealle ilmakehään ja katselen sieltä, kuinka kehoni kävelee kadulla matkalla töihin, ja samanaikaisesti mietiskelin kosmoksen muita tasoja.
Meidän on ymmärrettävä, että olemme sieluja, jotka ovat peräisin paljon varhaisemmilta ajoilta kuin nämä kehot ja että sielut tulevat jatkamaan olemassaoloaan kehojen jälkeenkin. Keho on kulkuneuvo. Käytämme sitä, kunnes se on kulunut loppuun, aivan kuten hankitaan uusi auto, kun vanha on loppuun kulunut. Jälleensyntymisen tarinaan ei liity mitään tämän monimutkaisempaa. Meillä on enemmän tehtävää kuin tässä elämässä, tässä kehossa pystymme tekemään.
Onko koskaan tuntunut siltä, ettei millään saa tehdyksi kaikkea tämän elämän aikana? No samaa mieltä on Jumala. Niinpä hän antaa mahdollisuuden uudelle kierrokselle ja vielä uudelle. Ja kun kyllästyt kierroksiin ja haluat korkeampaa elämää, joudutat askeliasi henkisellä polulla.
Eivät toki kaikki kuolleet ja elvytetyt saa osakseen rajakokemusta. Jotkut saavat ja jotkut eivät saa. Miksi? Voi olla, että olet valittu kokemukseen, koska joku taivaassa rakastaa sinua ja haluaa sinun tietävän, että olet väärillä raiteilla, ja jos jatkat niillä, päädyt oikein pahaan paikkaan. Toisaalta jotkut ovat ansainneet rajakokemuksensa ja ehkä tarvitsevat sitä sielunsa kehitystä varten. Kokemus voi muistuttaa, että he tulivat maatasolle saavuttaaksen jonkin tietyn asian.
Meillä kaikilla on syy olemassaoloomme. Jos et ole varma, mikä on omasi, sinun täytyy löytää se. Olipa elämänkutsumuksemme tai ammattimme mikä tahansa, niiden lisäksi meillä kaikilla on olemassaolomme syynä rakastaminen, elämän vapauttaminen ja ykseyden saavuttaminen Jumalan kanssa. Kuinka, milloin, miksi, missä ja kenen kanssa sen teet, jää sinulle ratkaistavaksi oman vapaan tahtosi avulla. Onneksi useimmat meistä voivat keksiä ilman rajakokemustakin jonkinasteisen vaivannäön jälkeen, mikä oma olemassaolon syymme on.
Onko elämänkatsaus riittävä?
Kuolemanrajakokemusten kertomuksista ei voida päätellä, että me kaikki olisimme menossa ”parempaan paikkaan”. On tärkeätä ymmärtää, etteivät rajakokemukset tarkoita sitä, että meitä ei vaadittaisi kokemaan toimintojemme seurauksia. Mitään äkillistä muutosta ei tapahdu, ei ihmetransformaatiota siirtymän hetkellä, jota kuolemaksi sanotaan. Kuten kuolemasi hetkellä olet, niin olet myös toisella puolella. Et muutu yhtäkkiä taivaalliseksi pyhimykseksi, ellet sellaiseen osoittanut taipumusta jo eläessäsi.
Jotkut, joilla on ollut rajakokemus, saattavat luulla, että elämänkatsauksen kokeminen riittää sovittamaan menneet kielteiset teot. Mutta kuten isäni minua pikkulapsena seuraillessaan sanoi: ”Se kaikki palautuu sinulle takaisin.” Tämä huomautus kumpusi kokemuksesta, ei uskonnollisuudesta. Muuntuisiko kukaan tarpeeksi vain näkemällä ja ymmärtämällä aiheuttamansa tuskan? Vai olisiko tarpeen kokea sama tuska itse? Kuolemanrajakokemus sinänsä ei anna tarpeeksi tietoa tuonpuoleisesta, jotta voisi tietää täälläkö vai tuonpuoleisessa sovittaminen vaaditaan.
…………………………………………………………………………………..............................................................
Pelkkää Todellisuuden pilkahdusta saatetaan erehtyä luulemaan täydeksi tajuamiseksi.
TIBETAN YOGA AND SECRET DOCTRINES
…………………………………………………………………………………...............................................................
Rajakokemuksessa läsnä ollut valonolento ja hänestä säteillyt täydellinen rakkaus ja hyväksyntä eivät ole todiste kehon kuolemaa seuraavasta palkkiosta tai korjauksesta. Välittömästi kylläkin nähdään, mikä on oikein ja mikä väärin. Valonolennolla ei ole minkäänlaista tarvetta ryhtyä tuomitsemaan. Näkemisen ja sisäisen tietämyksesi hetkestä alkaen olet saanut valtavan halun saada asiat kuntoon ja edetä rakentavasti menneisyyttä selvittäen.
Moodyn mukaan valtaosa rajakokemusten kokeneista ”luopuu ja kieltäytyy tunnustamasta palkkio-rangaistusmallia, jopa sellaiset, jotka olivat aiemmin tottuneet ajattelemaan noilla termeillä. He olivat huomanneet, suureksi hämmästyksekseen, että vaikka heidän selkeästi kamalat ja syntiset tekonsa ilmentyivät aivan valonolennon silmien eteen, tämä ei reagoinut niihin vihalla eikä raivokkaasti, vaan pikemminkin ymmärryksellä ja jopa huumorilla.”12
Vaatisiko rakastava ja ymmärtävä Jumala sielulta synnin sovitusta? Eikö anteeksianto ole välitön, jopa ennen kuin edes pyydämme sitä? Todellisuudessa, vaikka tuomiota ei tule, velvollisuutemme on tasapainottaa velkamme jokaista elämän osaa kohtaan, ja vasta sitten voimme jatkaa matkaa. Siirtymän (kuoleman) jälkeen, kun käyt läpi elämänkatsaustasi, sinulle käy selväksi, minkälainen karma sinulla on, mitä velvoitteita täytettävänä maan päällä, ennen kuin saat päättötodistuksen maan kouluhuoneesta. Jos vielä jäi keskeneräisiä asioita ja läksyjä oppimatta, on ehkä mentävä takaisin ja synnyttävä uudelleen eetteriretriitissä vietetyn jakson jälkeen. Termi eetteri sisältää taivasmaailman monia valtakuntia, joista kerron tarkemmin tuonnempana. Eetteritasolla valon kaupungeissa ja henkisissä retriiteissä voit opiskella oppitunneilla, jotka valmistavat seuraavaan kierrokseen maan päälle. Ja kyllä – sitten inkarnoidut.
Siispä tuomioita ei tarvita. Valonolennot eivät koskaan ryhdy tuomitsemaan, eivät vihastu eivätkä raivoa. He vain käsittelevät karmallista todellisuuttasi. Ja todellisuus on mitä on. Karma palauttaa sinulle tasan sen, mitä matkaan olet saattanut. Maailmankaikkeudessa ei ole suurempaa rakkauden ilmaisua kuin Jumalan karmanlaki. Lähettämiemme syiden seurausten vastaanottajapäässä opimme ympyrän lakia ja omien tekojemme ja tekemättä jättöjemme seurauksia kaikille elämän osille. Karma opettaa meitä rakastamaan ja rakastamaan ja aina vain rakastamaan paremmin kuin mikään muu prosessi voi tai pystyy opettamaan. Ei voi tuntea toiselle aiheuttamaansa tuskaa tai kipua ennen kuin joutuu itse saman kokemaan. Ilman karman lain opetusta ei voi kehittää itsessään myötätuntoa, katumusta, sääliä, nöyryyttä, armoa tai herkkyyttä elämää kohtaan.
Karman laki on itseasiassa rakkauden lakia, joka opettaa meitä tekemään toisille niin kuin itseämme kohdeltavan toivoisimme. Karma on sielun kehitystä varten. Se opettaa meidät maksamaan velkamme. Karma palaa luoksemme, koska Jumala rakastaa meitä ja siksi sallii sen. Me sen loimme, me sen puramme. Ainoastaan tällä tavoin voimme täyttää olemassaolomme tarkoituksen, joka on toimia Isä-Äiti Jumalan rinnalla kanssaluojana.
Sääntöjen rikkominen
Jotkut ihmiset kyselevät: ”Jos kuolemanjälkeinen olotila on niin kaunista, miksi ei sitten vain tehtäisi itsemurhaa, että päästäisiin sinne?” Tri. Moody pani merkille, että ne itsemurhan tekijät, jotka saivat rajakokemuksen, kuvailivat kokemustaan epämiellyttäväksi. Ristiriidat, joita he olivat yrittäneet paeta, seurasivat mukana. Moody kirjoittaa miehestä, joka vaimonsa kuoltua masentui ja ampui itsensä. Mies kuoli, mutta hänet elvytettiin. Myöhemmin hän raportoi Moodylle: ”En päässyt sinne, missä [vaimoni] oli. Minä jouduin aika kauheaan paikkaan…. Välittömästi oivalsin, että olin tehnyt virheen… Ajattelin, ’kunpa en olisi tehnyt sitä’.” Moody sanoo, ettei halua tehdä moraalista arviointia, mutta kirjoittaa, että rajatilan kokeneista itsemurhan tehneistä, jotka ovat käyneet epämiellyttävässä paikassa, tuntuu että ”tämä tuli heille rangaistuksena ’sääntöjen rikkomisesta’: he itse asiassa yrittivät vapauttaa itsensä ennenaikaisesti jostakin ’annetusta tehtävästä’, jonka täyttämisellä olisi ollut tietty tarkoitus heidän elämässään.”13
Voin sanoa, että 99%:ssa niistä tapauksista, joissa yritetään itsemurhan avulla seurata rakkaita ihmisiä kuolemaan, ei päädytä rakastetun luokse. Tämä illuusio on peräisin itsemurhan demoneilta. Ne ivaavat ja pilkkaavat ihmisiä, koska yrittävät saada heidät poistumaan elämästä ennen kuin olemassaolon syy on täytetty. Meidän on harjoitettava erityistä valppautta, jos tulemme tietoisiksi henkilöistä, jotka voivat olla itsemurhaan taipuvaisia. On myös oltava varuillaan erittäin aggressiivisen ajatusten projisoinnin suhteen. Tästä ilmiöstä käytän nimitystä ’aggressiivinen mielen suggerointi’. Tällainen voi pommittaa mieltä, kun se on heikkona tai kuormittunut, ja vaanii hetkeä, jolloin voi vakuuttaa ihmisen ottamaan hengen itseltään.
Mitä sitten tapahtuu itsemurhan tehneelle ihmiselle? Jos hänellä on hyvän karman pisteitä, hän palaa välittömästi takaisin uudessa inkarnaatiossa. Näin siksi, ettei hän enää koskaan uskoisi itsemurhan olevan pakotie vastuusta tai epämiellyttävistä tilanteista. Karmallinen ratkaisu voi olla välitön syntymä pikkuvauvana uuteen kehoon ja tulla lähetetyksi varsin pian samantapaisiin vaikeisiin olosuhteisiin, jotka nyt on kohdattava uudelleen. Näin siis siinä tapauksessa, jos sielu teoillaan on ansainnut välittömän uuden inkarnoitumisen mahdollisuuden.
Moody kertoo eräästä nuoresta miehestä, joka yritti itsemurhaa ja löysi itsensä helvettiä muistuttavasta paikata. Toiset itsemurhaa yrittäneet raportoivat tuntemuksesta, jonka mukaan he olisivat viipyneet pitkäänkin epämiellyttävässä paikassa, elleivät olisi palanneet takaisin kehoonsa. Itsemurhaan kuolleet, joille ei ole kerääntynyt hyvää karmaa, voivat löytää itsensä suuresta pimeyden paikasta, eräänlaisesta epämiellyttävästä helvetin esikartanon tilasta. Kun ihmisillä ei ole tarpeeksi valon kertymää, kun he eivät ole jollakin tavalla palvelleet elämää tai eivät ole viettäneet hyvää elämää tässä tai menneissä elämissä, he eivät pysty irrottautumaan näistä pimeyden valtakunnista ilman apua.
Olen omistanut tuntikausia enkeleiden puoleen lähettämilleni rukouksille ja pyynnöille poismenneiden sielujen pelastukseksi. Sinäkin voit oppia tekemään kutsuja perheesi ja ystäviesi hyväksi, jotta he pääsisivät kuoltuaan tuonpuoleisen parempiin paikkoihin. Enkelit haluavat kyllä pelastaa kaikki, mutta elämästä poistuneiden on tiedettävä, että enkelit ovat hyvyyden olentoja, jotka tulevat auttamaan. Kun sielut tietävät tämän, ne eivät kieltäydy avusta, kun se tulee.
Alempiin maailmoihin juuttuminen
Näiden epämiellyttävien paikkojen olemassaolo, joita jotkut ihmiset näkivät rajakokemuksessaan matkustaessaan henkisissä valtakunnissa, osoittaa, että valon valtakuntien lisäksi on muitakin paikkoja, joihin ihmiset kuollessaan menevät. Eräs nainen kuvasi Moodylle paikkaa, jota kutsui ”sekopäisten henkien valtakunnaksi”. Tämä alue on jossakin päin astraalitasoa, yksi noista alemmista alaspäin laskeutuvista tasoista. (Näistä kerrotaan enemmän luvussa 3.)
Moodyn haastattelussa tämä nainen raportoi, että sekoilevat ihmiset ”näyttivät jatkuvasti laahustavan ja kuljeksivan ympäriinsä ilman päämäärää, tietämättä ketä seurata tai mitä etsiä… He saattoivat lähteä suoraan, kääntyä sitten vasemmalle ja ottaa muutaman askeleen ja kääntyä takaisin oikealle. Eikä heillä ollut mitään tekemistä. He etsivät, mutta mitä… en minä tiedä.”14 Tämä on kuvaus laivasta ilman ruoria, ilman kapteenia tai ilman kompassia. Sellainen ihminen, joka elää ilman rakkautta Jumalan tahtoa kohtaan, ei saa mitään suuntaa tässä elämässä eikä seuraavassa. Vasta kun olemme täysin suuntautuneet Jumal-Läsnäoloamme kohden, saavutamme lyhyen- ja pitkänajan tavoitteemme.
Tämä nainen kertoi myös, että nämä henget ovat ”aivan sekopäitä; eivät tiedä keitä ovat ja mitä ovat. Vaikuttaa siltä kuin he olisivat menettäneet kaiken tiedon siitä, keitä he ovat, mitä he ovat – heillä ei ole minkäänlaista identiteettiä.”15 Jos päästät itsesi tällaiseen tilaan vailla suuntaa, et ehkä pääse siitä pois sukupolviin tai vuosisatoihin maan ajassa laskettuna.
Ruumiittomat (discarnates, kuolleet, joilla ei ole enää fyysistä kehoa, ja jotka jäävät alemmille tasoille fyysisen maailman läheisyyteen) muistuttivat tätä naista siitä,”mitä olen lukenut aaveista ja kummituksista; ne olivat pääasiassa läpinäkyvää tyyppiä. Niitä tuntui olevan siellä valtavat määrät.”16 Nämä olennot eivät pysty kommunikoimaan maan päällä olevien kanssa, vaikka yrittävätkin. Joku tällainen yritti puhua pienille lapsille ja vanhemmalle naiselle, jotka kaikki asuivat samassa talossa. Tämä olento ”yritti saada heitä toimimaan oikein, muuttumaan, jottei heitä jätettäisi samanlaiseksi kuin hän itse oli. ’Älkää tehkö niin kuin minä, ettei tämä tapahtuisi teillekin. Tehkää jotakin toisten hyväksi, ettette jäisi tämmöiseksi’… Vaikutti siltä, että kyseisessä talossa ei ollut ollenkaan rakkautta… Näytti kuin olento olisi yrittänyt sovittaa jotakin, mitä oli tehnyt.”17
Useat toiset rajatilan kokeneet, jotka olivat nähneet sekavia henkiä samanlaisissa olotiloissa, olivat yhtä mieltä monesta seikasta Moodyn haastatteluissa. Sekavat henget vaikuttivat juuttuneen, koska ”eivät pystyneet luopumaan fyysiseen maailmaan liittyneistä kiintymyksistään… Ne olivat ikään kuin sidoksissa johonkin tiettyyn esineeseen, henkilöön tai tapaan…Nämä olennot vaikuttivat tylsistyneiltä…niiden tietoisuus jotenkin rajoittuneelta…” Nämä sielut jäävät sinne, kunnes saavat ratkaistuksi ne ratkaisemattomat ongelmansa, mitkä heitä siellä pitävät.18 Näissä tapauksissa Moody haastatteli ihmisiä, jotka olivat olleet astraalitasolla kuolemanrajakokemuksissaan.
Olen nähnyt monia sieluja, joilla on ollut taakkoja olemuksensa syvimmällä tasolla, jopa tiedostamattoman tasolla. Nämä sielut eivät ole koskaan saaneet rakennetuksi rauhaa Jumalan kanssa. Kunnes rauha rakennetaan, elämä totisesti on kamppailua. Käymme sotaa itseämme vastaan, alemman minän ja Korkeamman Minän välistä sotaa.
Henkinen yhtälö
Sekavat henget ovat niitä, joiden Luojan heille antama jumalallinen kipinä on päästetty sammumaan. He ovat saattaneet tuhlata monia elämänaikoja antamatta lainkaan huomiota Jumalalle. Me kaikki aloitamme matkan tasa-arvoisina. Kaikki saamme yhtäläisen määrän valoa. Mutta jonnekin matkan varrelle nämä seonneet henget ovat tuhlanneet tuon valon ja nyt heiltä puuttuu sisäsyntyinen ohjaus. Tila on traaginen.
Kuvaukset siitä, mitä itsemurhan tehneille ja muille tapahtuu, kun he juuttuvat ”sekavien henkien valtakuntaan”, vahvistavat jälleen karman periaatetta. Nuo esimerkit osoittavat, että on olemassa syy-seuraussuhde elämässä tehtyjen tekojen ja kuolemanjälkeisen tilan välillä. Meille kaikille määräytyy paikka joko joltakin astraalitason tai eetteritason tasolta, kun jätämme maallisen elämämme – ellei meillä sitten ole sellaista saavutuksen tasoa, että välittömästi yhdistymme Jumalaan ylösnousemuksen rituaalissa tämän elämän päätyttyä. Mutta paljon voimme vielä maallisen elämämme aikana tehdä korottaaksemme arvosanaamme ja parantaaksemme tulevaisuuttamme. Tämän tärkeän avaimen haluan teidän käyttöönne antaa.
Olemme tässä saaneet tietoa toisten ihmisten näyistä ja kokemuksista, mahdollisesti myös henkilöiltä, jotka tunnemme, joilla on ollut rajakokemus, ja niinpä nyt tiedämme vähän enemmän elämästä ja kuolemasta ja siirtymästä eetteritasoille. Mutta paljon enemmänkin tiedettävää vielä on.
Ennen kuin annan yksityiskohtaisempaa lisätietoa taivaallisista eli eetteritasoista sekä astraalitasoista – mitä varten ne ovat ja miksi sielut niille hakeutuvat – haluan jakaa kanssanne katkelman radiohaastattelusta, jonka tein erään itsemurhaa yrittäneen naisen kanssa. Nainen palasi takaisin kuolemanrajakokemuksestaan mukanaan uusi näkökulma elämään.
…………………………………………………………………………………..............................................................
Yksi välähdys taivaasta riittää vahvistamaan sen olemassaolon,
vaikka toista välähdystä ei tulisikaan. Uskon vahvasti, että yksikin
sellainen kokemus voi estää itsemurhan… ja ehkä monia versioita hitaasta itsetuhosta.
ABRAHAM MASLOW, AMERIKKALAINEN PSYKOLOGI
…………………………………………………………………………………................................................................
Helvetin reunalle ja takaisin
Elizabeth Clare Prophet haastattelee Angie Fenimorea19, teoksen Beyond the Darkness kirjoittajaa.
Elizabeth Clare Prophet: Tänään luotailemme yhden naisen kertomusta, joka käsittelee hänen hämmästyttävää kuolemanrajakokemustaan. Olemme kaikki kuulleet sellaisista, jotka ovat käyneet rajan takana ja palanneet kertomaan, millainen taivas on. Mutta tänään vieraanamme on Angie Fenimore, jonka rajakokemus vei hänet helvetin reunalle ja sieltä takaisin.
ECP: Ihmeellisellä tavalla sinut palautettiin takaisin elämään, ja olen varma, että hyvin monet ovat hyötyneet tuosta elämäsi ihmeestä. Kertoisitko meille siitä?
Angie: Lapsuuteni oli tosi traaginen – paljon kauheita asioita tapahtui, ja minä vain jotenkin sulloin niitä sisääni enkä ollenkaan käsitellyt niitä. Vasta naimisiin mentyäni ja pari lasta saatuani muistot alkoivat tunkea pintaan ja minä kamppailin asian kanssa. Kävin seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tukiryhmässä, ja tuo oli vain yksi kauheuksista, mitä minulle oli tapahtunut...
Oma kipuni toisia uhreja kuunnellessani itse asiassa vain syveni. Tuntui kuin minun ongelmani olivat erilaisia kuin naisten, joiden kanssa puhuin. Aloin tosissaan kääntyä sisäänpäin ja katkaisin itseni erilleen muista ihmisistä ja aloin elää erillistä todellisuutta. Kävin ruokakaupassa, tapasin ystäviäni, mutta heillä ei ollut aavistustakaan, mitä sisälläni tapahtui. En usko, että kellään oli, ei edes miehelläni.
Tulin pisteeseen, jossa tuntui, että en voinut päästä yli. En vain voinut, ja pelotti, että tartuttaisin lapsiini tällaisia kamalia piirteitä, että he joutuisivat kärsimään samanlaisesta masennuksesta kuin itse kärsin ja että he voisivat paljon paremmin ilman minua.
Oli tammikuu ja olin lähtenyt ruokakauppaan, ihan vaan semmoiseen pieneen lähikauppaan. Asuimme Okinawalla, Japanissa siihen aikaan, ja kauppa oli vain jokin tukikohdan pikkupuoti, enkä edes vaivautunut vaihtamaan verkkareita yltäni. Kävelin sisään varvastossuissa ja tempaisin maitotölkin hyllyltä ja ajoin kotiin. Pysäköin autoni parkkipaikalle, mutten saanut itseäni lähtemään sisälle. En mitenkään voinut.
Sitten vain poistuin. Peruutin autoni ja ajoin pois ja löysin jonkin loukon yöksi. Seuraavana päivänä menin leffaan ja ostoksille ja hankin itselleni kengät ja jotain vaatteita ja pesin hiukseni kylppärin käsipesualtaassa. En soittanut kotiin. En kertonut kenellekään missä olin. Oli vain se kauhea, syvä tarve paeta, eikä se lähtenyt pois, vaikka mitä tein.
Kun lopulta menin kotiin, olin murtunut siitä, mitä olin saattanut perheeni kokemaan. Oli uskomatonta, että kykenin loukkaamaan heitä niin syvästi. Varmaan myöhemmin sinä iltana, kun kaikki olivat menneet nukkumaan, tein sen päätöksen, etten enää antaisi heidän kokea samaa. Viilsin molemmat ranteeni ja kaadoin kurkkuuni pullollisen pillereitä. Ne tulivat heti ylös. Niinpä sitten kaivelin lääkekaappini läpi ja otin kaiken mitä sieltä löysin, hitaassa tahdissa napsin niitä, että pysyisivät mahassani enkä yökkäisi niitä. Sopivalla hetkellä lähetin lapset naapuriin. Ja silloin se tapahtui.
ECP: Tuo on ollut varmaan elämäsi syvin käännekohta, ajautua helvetin syvyyksin asti ja kiivetä sitten elävänä takaisin ylös kertomaan tarinaa, niin että me kaikki voimme ymmärtää, että jos seuraisimme samanlaista polkua, emme ehkä kokisi samanlaista pelastusta kuin sinun osaksesi tuli.
AF: Minulle kävi niin, että olin saanut äitipuolen, jolla oli ollut kuolemanrajakokemus, josta hän kertoi minulle. Mutta tämä tapahtui ennen kuin siitä asiasta yleisesti puhuttiin, niin että en ollut varma, saattoiko häntä edes uskoa. Mutta tämä tapahtui, kun olin vielä pieni, ennen kuin hän tunsi minut. Olin varmaan jotain 14, kun hän siitä kertoi.
Ja hän kertoi, että hän kohosi huoneen nurkkaan (hän oli ollut auto-onnettomuudessa) ja valonolennot sanoivat, ettei hän ollut vielä valmis, että hänellä oli jäljellä tehtävä. Mutta hän sai valita. Valinnan minäkin odotin saavani tehdä, kun oikaisin itseni sohvalle. Tunsin jonkinlaisen valtavan voiman – tosi voimallisen energian, voimakkaamman kuin pystyn edes kuvailemaan, enkä tiennyt oliko se huoneessa vaiko minun sisälläni vain.
ECP: Mitä tapahtui aivan ensimmäiseksi sen jälkeen, kun jätit kehosi? Mitä se sai sinut tuntemaan?
AF: No, äitipuoleni tarinan pohjalta odotin näkeväni itseni ylhäältä huoneen nurkasta sohvalla makaamassa. Avasin silmät ja tunsin, kuinka tuo energia veti minut ulos kehostani. Tiesin, että olin jättänyt sen. Mutta kun avasin silmäni uudestaan, minut vedettiin takaisin kehooni. Näin kävi muutaman kerran. Sitten tajusin, että oli harjoitettava omaa tahtoani, että pääsisin irtautumaan, että semmoinen ei ollut luonnollista ja minun oli pakotettava se tapahtumaan. Niin minä keskityin oikein kovasti, ja sitten se tapahtui.
Minulle kävi niin, että ihan ensimmäiseksi menin suoraan elämänkatsaukseen ja se alkoi syntymästäni. Koin syntymäni, mutta näin sen myös muiden näkökulmasta, äitini ja kaikkien. Tämä oli varmaan itselleni kaikkein kiinnostavin juttu, koska aikuisena muistin aivan eri tavalla, miten asiat elämässäni olivat tapahtuneet. Minulle näytettiin, miten vanhempani rakastivat minua, että he kamppailivat niin kuin kaikki muutkin ja tekivät virheitä niin kuin kaikki muutkin.
Kun elämänkatsaukseni oli ohi – ja tunsin jonkun olevan läsnä kanssani; siinä oli joku kanssani, jota en pystynyt näkemään – käänsin päätäni katsoakseni ja olin yhtäkkiä pimeyden ympäröimä. Pimeys oli paksu, pahanenteinen kokonaisuus. Se ei ollut vain valon poissaoloa. Se oli hyvin voimallista energiaa. Kun katselin ympärilleni, näin vierelläni seisomassa rivin teini-ikäisiä. Kun nojauduin eteenpäin ja katselin heitä, ajattelin itsekseni: ”Voi jukra, me ollaan tehty itsemurha.” Näin heidän kasvoistaan, että he olivat kuolleita sanan jokaisessa merkityksessä. Ei yhtään toivoa ollut, ei elämää eikä energiaa. Pukeutumisestaan päätellen he kuuntelivat samanlaista musiikkia kuin minäkin olin kuunnellut, sitä pimeän sorttista vaihtoehtoisen tapaista kamaa.
Rinnakkaishaastattelija: Kirjassasi kerrot, että musiikilla oli hyvin tärkeä rooli omassa itsemurhayrityksessäsi ja myös toisten itsemurhissa. Kuinka tärkeää musiikki oikein on?
AF: No, minulle oli sanottu ja tähän kokemukseen asti olin uskonutkin, että meitä inspiroi se, mitä musiikki meille kertoo. Mutta oma kokemukseni kertoi itselleni (koska eivät kaikki tee itsemurhaa, jotka kuuntelevat samaa musiikkia kuin minä tuolloin), että ei se niin olekaan.
Mitä tapahtuu, on seuraavaa: että kaikki luotu on ensin henkistä ennen kuin siitä tulee fyysistä, ihan kaikki, myös musiikki. Ja meissä kaikissa on jossakin määrin pimeyttä tai valoa ja määrä vaihtelee jatkuvasti. Musiikki on tosi voimallinen väline, joka muuttelee tuota tasapainoa meissä ja siinä tilassa, jossa olemme läsnä. Emme vain aina näe sitä pimeyttä ja valoa – vaikka kun tulin takaisin, pystyin näkemään sen ihmisissä. Mutta jos en jatkuvasti ole virittäytynyt ja tee kaikkea, mitä tiedän, että minun kuuluu tehdä, silloin tuo kyky jättää minutkin. Ei se itsestään selvä kyky ole.
Mutta joka tapauksessa, kun musiikki on Jumalan inspiroimaa, tapahtuu niin, että energia muuttuu ja valo tulee sille alueelle, siihen tilaan. Ja luultavasti myös ne hengetkin, jotka musiikin inspiroivat, tai ehkä vaan valon henget, ne tulevat myös. Sama tapahtuu myös, kun soitetaan pimeyden musiikkia. Se on pimeyden inspiroimaa. Kun musiikki soi, ne henget kerääntyvät koolle. Se on kutsu.
ECP: Koit käännekohdan, kun näit yksittäisen valonpisteen. Kertoisitko siitä?
AF: Kun olin nähnyt teinit, minut vietiin erilaiseen paikkaan. Siellä oli paljon pimeyden täyttämiä ihmisiä. Katselin heitä ympärilläni ja tajusin kuulevani äänen, jota nämä muut eivät kuulleet. Käännyin katsomaan, mistä se ääni tuli. Ääntä seurasi uskomaton voima ja tunsin, että minua ympäröivä energia sanoi: ”Tämä on Jumala, tämä on Jumala.”
Ne palvoivat häntä, nuo pienet energiahiukkaset. Kun hän alkoi puhua, näin, mistä hän oli tulossa. Se paikka näytti aivan yksittäiseltä tähdeltä. Hän sanoi: ”Tätäkö sinä todella haluat?” Hän tuli minua kohti uskomattomalla vauhdilla, mutta pysähtyi jonkin matkan päähän. Missä minä olin, siinä oli hyvin pimeää. Saatoin päätellä, ettei hän voinut tulla siihen paikkaan. Ei halunnut vai ei voinut, en osaa sanoa.
Olin pyhän kauhistuksen vallassa. Oli vaikea uskoa, mutta tiesin, että tämä oli Jumala. Ja uskomaton oli se rakkauden tunne, jonka häneltä sain. Oli kuin olisin ollut hänen tyttärensä. En ollut koskaan tuntenut enkä ymmärtänyt sellaista elämäni aikana, kaikista uskonnollisista kokemuksistani huolimatta. Olin tutustunut monenlaisiin kirkkoihin ja tuntui, että olin erilainen kuin kaikki muut. Muut tunsivat olonsa kotoisaksi niissä, mutta minä olin vain semmoinen adoptiotytär…
Se mitä tunsin hänestä, oli kaikkea syleilevän, kaikkitietävän rakkauden kaltaista. Rakkaus ei tullut siitä, mitä olin tehnyt oikein tai hyvin, hän rakasti minua kaikesta huolimatta. Ja hän tiesi kaiken.
Rinnakkaishaastattelija: Angie, monet ihmiset arvelevat, ettei heidän elämällään ole merkitystä, eivätkä he itse koe olevansa kovin tärkeitä. Yksi asioista, jota kirjassasi tuot esille, on se että jokaisen elämä on tärkeä ja että yksi ihminen pystyy vaikuttamaan hyvin moneen ihmiseen.
AF: Jokaisella pikku päätöksellä, jonka teemme, on valtava vaikutus. Teemme vaikutuksen omaan lähipiiriimme ja siihen kuuluvat vuorostaan vaikuttavat omiin piireihinsä ja niihin kuuluvat taas omiinsa. Tällä tavoin panemme valon tai pimeyden energian kiertämään – kumman tahansa energian kiertämään valitsemmekin. Ja tästä syystä on niin tärkeää korjata kaikki, mikä on ilkeää tai ajattelematonta.
_______________________________
[Suom. huom. Jos sinua vaivaavat itsemurhaan liittyvät ajatukset ja tunteet, hae apua. Elämäsi on arvokas ja ainutlaatuinen. Sinä olet arvokas. Voit esimerkiksi tehdä internetissä haun sanoilla “auttava puhelin”, niin löydät erilaisia auttavia puhelimia.]
Viitteet
1. Melvin Morse with Paul Perry, Closer to the Light: Learning from Children’s Near-Death Experiences (New York: Villard Books, 1994), s. 99-102.
2. Melvin Morse with Paul Perry, Parting Visions: Uses and Meaning of Pre-Death, Psychic, and Spiritual Experiences (New York: Villard Books, 1994), s. 79-81. Morse, Closer to the Light, s. 109-111.
3. Raymond A. Moody with Paul Perry, The Light Beyond (New York: Bantam, 1988, s. 43.
4. Raymond A. Moody, Reflections on Life After Life (New York: Bantam, 1977), s. 17-18.
5. Moody, The Light Beyond, s. 13.
6. Ed. teos, s. 13.
7. Ed. teos, s. 14.
8. Ed. teos, s. 14.
9. Raymond A. Moody, Life After Life (New York: Bantam, 1976), s. 65.
10. Ed. teos, s. 89, 92.
11. Moody, The Light Beyond, s. 35-36.
12. Moody, Life After Life, s. 97-98.
13. Ed. teos, s. 143.
14. Moody, Reflections, s. 19.
16. Ed. teos, s. 21.
17. Ed. teos, s. 22.
18. Ed. teos, s. 18.
19. Angie Fenimore, haastattelijana Elizabeth Clare Prophet, ”Heart to Heart” WALE Talk Radio 990, 22.9.1997.
Palaa kirjan esittelysivulle tai siirry 3. lukuun.