Viiden Dhyani Buddhan Mandala

Viiden Dhyani Buddhan Mandala

Viiden Dhyani Buddhan mandala on vihkimyksen polulla etenevälle samalla sekä maailman että hänen itsensä kosminen kaavio. Se on henkisen kasvun sekä mystisen kokemuksen työkalu - valaistumisen kartta täynnä jumalallisia mahdollisuuksia.

Viisi Dhyani Buddhaa: Henkisen muuntumisen oppaat

Viisi Dhyani Buddhaa ovat Vairochana, Akshobhya, Ratnasambhava, Amitabha ja Amoghasiddhi. Tiibetinbuddhalaiset uskovat, että korkein alkuolento Adi-Buddha loi Dhyani Buddhat mietiskelynsä voimalla.

Viisi Dhyani Buddhaa ovat taivaallisia buddhia, joita visualisoidaan meditaatiossa. Sana dhyani tulee sanskritin kielen sanasta dhyana, joka tarkoittaa meditaatiota. Dhyani Buddhia kutsutaan myös Jina:ksi (voittajat tai valloittajat) ja heitä pidetään suurina mielen ja sielun parantajina. He eivät ole historiallisia hahmoja kuten Gautama Buddha vaan ylimaallisia olentoja, jotka symboloivat universaaleja ja jumalallisia periaatteita ja voimia. He edustavat valaistuneen tietoisuuden eri puolia ja ovat henkisen muuntumisen oppaita.

Jokainen Dhyani Buddha liittyy tiettyihin ominaisuuksiin ja symboleihin. Jokainen ruumiillistaa yhtä viidestä viisaudesta. Nämä ovat vastalääkettä viidelle kuolettavalle myrkylle, jotka edustavat äärimmäistä vaaraa ihmisen henkiselle kehitykselle ja pitävät hänet sidottuna maalliseen olemassaoloon. Buddhalaiset opettavat, että Dhyani Buddhat kykenevät muuntamaan viisi myrkkyä vastaaviksi ylimaallisiksi viisauksiksi. Tiibetiläinen kuolleiden kirja suosittaa, että palvoja meditoi Dhyani Buddhia, jotta heidän viisautensa korvaisi ne negatiiviset voimat, jotka palvoja on sallinut itsessään.

Jokainen näistä buddhista hallitsee yhtä avaruuden suuntaa, yhtä eetterin, veden, maan, tulen ja ilman kosmisista alueista. Dhyani Buddhat henkilöivät myös viittä skandhaa,* osatekijöitä, jotka muodostavat kosmisen olemassaolon sekä ihmisen persoonallisuuden. Nämä osatekijät ovat tietoisuus, muoto, tunne, havainto ja tahdonvoima.

Sen lisäksi jokaiseen Dhyani Buddhaan liittyy tietty väri, mudra (käden ele), hänen valtaistuintaan kannatteleva symbolinen eläin, pyhä symboli ja bija (siementavu). Bija edustaa Dhyani Buddhan olemusta. Sitä voidaan käyttää yhdessä pyhän Om-tavun ja Buddhan nimen kanssa mantran luomiseksi, joka on sarja esoteerisen merkityksen omaavia mystisiä tavuja. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa opetuslapset lausuvat mantroja herättääkseen jumalallisen olennon voiman ja läsnäolon. Joissakin perinteissä palvojat käyttävät mantroja meditoidessaan, jotta he voisivat yhtyä kutsumaansa jumaluuteen.

“Toistamalla tietyn buddhan mantraa ja omaksumalla hänen mudransa“, kirjoittaa buddhalainen munkki ja opettaja Sangharakshita, “saadaan yhteys ja virittäydytään hänen edustamaansa tiettyyn todellisuuden järjestykseen sekä täytytään sen ylimaallisesta voimasta.“ [1]

* Skandha: Ilmiöryhmä, olemassaolon tekijä. Buddhalaisuuden mukaan olennot koostuvat ilmiöryhmistä: muodosta, tuntemuksista, mielteistä, tahtomuksista ja tajunnasta. Nämä ehdollisen maailman ilmiöt ovat pysymättömiä, itsettömiä ja kärsimyksen alaisia. Jalojen henkilöiden viisi tahratonta ilmiöryhmää ovat eettisyys, meditaatio, viisaus, vapautuminen ja kirkas tietoisuus eli vapautumistietoisuus. [René Gothóni - Mahapañña (Mikael Niinimäki): Buddhalainen sanasto ja symboliikka, 1990. s.55]

Mandalat: Mystisen yhteyden karttoja

Buddhalaiset kuvaavat Dhyani Buddhat usein mandalassa. Mandala on sanskriitin kielen sana ja tarkoittaa ”ympyrää”. Tiibetiläisissä teksteissä se käännetään ilmaisuilla “keskus“ tai “se mikä ympäröi“. Jotkut sanovat, että tämä sana tulee sanasta manda, joka tarkoittaa ”olemusta”. Mandala ympyränä merkitsee kokonaisuutta, täyteyttä ja buddhauden täydellisyyttä. Mandala on myös ”ystävien ympyrä”, buddhien yhteen kokoontuminen. Perinteisesti mandalat maalataan thankalle (rullattavat silkille kuvioidut maalaukset), sommitellaan värillisellä hiekalla, esitetään riisikasoilla tai muodostetaan kolmiulotteisesti, usein valumetallista.

Yksi Dhyani Buddhista sijoittuu keskelle ja muista kukin johonkin jokaista pääilmansuuntaa vastaavaan kohtaan. Mandalat tehtiin alunperin maapohjalle meditoijan eteen ja suunnattiin mandalaa katsovaa henkilöä kohti. Katselijaa lähinnä oleva piste mandalan alaosassa edustaa itää. Mandala jatkuu myötäpäivään seuraten auringon reittiä, jolloin etelä on katselijan vasemmalla puolella, länsi ylhäällä ja pohjoinen oikealla. Lama Anagarika Govinda, joka on yksi keskeisimpiä tiibetinbuddhalaisuuden tulkkeja lännessä, selittää: “Samaan tapaan kuin aurinko nousee idästä ja aloittaa päivän, mandalan käyttäjä tulee mandalaan itäisestä portista, ovesta, joka on hänen edessään.“ [2]

Mandala on pyhä, siunattu tila, jossa ei ole mitään esteitä, epäpuhtauksia tai häiritseviä vaikutuksia. Buddhalaiset käyttävät mandaloita meditaation ja visualisoinnin apuna. “Kaikki mandalat“, kirjoittaa Tiibetin tutkija Detlef Lauf, “saavat alkunsa jumaluuksien siementavuista tai bijamantroista. Näiden mantrojen aikana suoritetun meditaation yhteydessä kehittyy valon alkuvoimainen säteily, josta nousee buddhien kuva.“ [3] Mandalat ovat täynnä symboliikkaa. Ympyröiden sarja mandalan reunamilla symboloi suojelua ulkoisilta vaikutuksilta. Uloin liekkien ympyrä merkitsee tietoa, joka tuhoaa tietämättömyyden, tai se symboloi ilmiömaailmaa, jonka palvoja jättää taakseen astuessaan sisään mandalaan. Liekit voivat kuvata myös Tulen vuorta, joka estää vihkimätöntä vastaanottamasta mysteereitä. Tulikehän sisällä oleva lootuksen terälehdistä koostuva ympyrä merkitsee henkistä maailmaa, henkistä uudelleen syntymistä, henkisen näkökyvyn avautumista tai sydämen puhtautta, joka on välttämätön tulokselliselle meditaatiolle.

Mandalan keskus (jota osoittaa ympyrän sisällä oleva neliö) edustaa palatsia tai temppeliä, jossa on neljä porttia neljässä ilmansuunnassa. Palatsin seinämien ulkopuolella on suosiollisia ja voitokkaita symboleita. Tässä mandalassa jokaista porttia reunustaa voiton lippu ja arvokas päivänvarjo (tai sateenvarjo). Nämä ovat kaksi kahdeksasta suotuisasta symbolista. Kahdeksan suotuisaa symbolia muistuttavat lahjoista, jotka Gautama Buddha sai valaistuttuaan. Buddhalaiset uskovat, että nämä kahdeksan symbolia tuovat hyvää onnea. Voiton lippu symboloi henkistä voittoa tai ruumiin, mielen ja puheen voittoa kaikista esteistä. Päivänvarjo symboloi kuninkaallista arvokkuutta ja suojelua kaikilta esteiltä, vahingolta ja pahalta.

Palatsin neljä porttia johtavat sisimpään kehään, mandalan keskukseen. “Mandalat ilmenevät kehinä pyhän keskuksen ympärillä“, kirjoittaa Blanche Olschak ja Geshe Thupten Wangyal. “Nämä kuvat ovat näynomaisten taivaallisten asuinpaikkojen pohjapiirustus. Sen keskuksessa ilmenee esiin kutsuttava pyhä voima. Koko mandala on linnoitus tämän buddha-voiman ympärillä.“ [4] Meditaatiossaan opetuslapsi suuntaa keskittymisen kehänsä mandalan keskukseen kunnes hän vihdoin voi tulla osaksi tätä voimallista ydintä.

Opetuslapsi käyttää mandalaa löytääkseen sen elementit omasta itsestään. “Niin pian kuin hän on käynyt mandalan sisään“, kirjoittaa uskontohistorioitsija Mircea Eliade, “hän on pyhässä tilassa, ajan ulkopuolella, jumalat ovat jo laskeutuneet… arvomerkkeihin. Opetuslapsi on valmistettu etukäteen meditaatiosarjaan, joka auttaa häntä löytämään jumalat omasta sydämestään. Visiossa hän näkee kaikkien jumalten nousevan ja ilmaantuvan sydämestään. Ne täyttävät kosmisen tilan ja sitten hän sulattaa ne jälleen itseensä… Käydessään mielessään mandalan sisään joogi lähestyy omaa keskustaansa… Lähtiessään liikkeelle tästä kuvallisesta ”apuvälineestä” joogi voi löytää oman kehonsa mandalan.“ [5]
Niinpä kaikessa symbolismissaan mandala ei ole vain taivaallisen voiman ulkoinen kuva. Buddhalaiset uskovat, että mandala on sen kuvaaman pyhän voiman säilytyspaikka. Sen tarkoitus ja sen jokaisen symbolisen kuvan päämäärä on auttaa meditoijaa toteuttamaan jumalallinen voima itsessään ja saavuttaa oma sisäinen täydellisyytensä.

“Koko ulkoinen mandala on henkisen muodostelman malli, jonka meditoiva yksilö näkee itsessään ja jota hän pyrkii kokemaan omassa tietoisuudessaan“, sanoo Lauf. “[Dhyani] Buddhia pidetään olentoina, joiden toiminta ilmenee ihmisessä itsessään. Mandalasta tulee kosminen suunnitelma, jossa ihminen ja maailma ovat samanlaisen järjestyksen ja rakenteen alaisia… Meditoitavat buddhat kehittävät suotuisan vaikutuksen vain siinä määrin kuin vihittävä onnistuu tunnistamaan ja toteuttamaan itsessään nämä ominaisuudet sekä mandalan symboloimat voimat.“ [6]

Kuten nimekäs orientalisti Giuseppe Tucci selittää: “Viisi buddhaa eivät jää etäisiksi jumalallisiksi muodoiksi kaukaisissa taivaissa vaan laskeutuvat meihin. Minä olen kosmos ja buddhat ovat minussa. Minussa on kosminen valo, mysteerinomainen läsnäolo, vaikka sitä varjostaisi erehdys. Mutta nämä viisi buddhaa ovat silti minussa. Ne ovat viisi perustekijää ihmisen persoonassa.“ [7]
Dalai Lama opettaa: “Mandala yleisellä tasolla merkitsee sitä mikä poimii ytimen. Keskeinen [mandalan] merkitys on siinä, että yksilö käy mandalan sisään ja poimii ytimen siinä merkityksessä, että hän saa siunauksen. Se on paikka, jossa saavutetaan suurenmoisuus.“ [8]

Mandala on askel askelelta etenevä kartta kohti itsensä muuttamista ja mystistä yhteyttä sille opetuslapselle, joka tietää miten mandalaa käytetään. Mandala kuvaa, miten buddhauden siemen kasvaa opetuslapsen sisällä. Lama Govindan mukaan “meditoijan tulee kuvitella olevansa jumalallisen hahmon ruumiillistuma, täydellinen buddha, mandalan keskellä“. Ja tämä buddha-tila “voi löytyä vain kun kaikki ne ominaisuudet toteutuvat, jotka kokonaisuudessaan muodostavat mandalan rikkauden“. [9]

Tiibetin pyhä taide: Taivaan tuominen maan päälle

Tämä litografi perustuu perinteiseen tiibetiläisen buddhalaisuuden mandalaan. Viiden Dhyani Buddhan kuvat ovat valokuvia korkealuokkaisista tiibetiläisistä ja nepalilaisista veistoksista, jotka on tehty 1200- ja varhaisen 1400-luvun välisenä aikana. Tuolloin näiden buddhien kuvaaminen oli suosittua. Koska he ovat taivaallisia eivätkä historiallisia olentoja, Dhyani Buddhat kuvataan usein pikemminkin jalokivien ja kruunun kanssa kuin yksinkertaisessa buddhan asussa.

Tiibetiläiselle taideteoksen luominen on uskonnollinen teko. Jokaisessa vaiheessa taiteilija, munkki tai lama tekee tiettyjä rukouksia ja rituaaleja. Hän asettaa usein uskonnollisten tekstien kääröjä, uhrilahjoja ja viljaa veistosten sisään. Kun työ on valmis, munkki tai lama suorittaa pyhitysseremonian.
Tiibetiläisille taide on väline tuoda taivas maan päälle ja nostaa ihminen maallisista kahleista rauhan ja harmonian tasoille. He uskovat, että esimerkiksi buddhan patsas on tuon buddhan elävä läsnäolo. Buddha siis tulee yhdeksi kuvansa kanssa.

Kuten muissakin tiibetiläisissä taideteoksissa, tässä esitetyt hahmot ilmaisevat eleganssia ja voimaa. Tämä on tiibetiläisen pyhän taiteen erityinen luonne, viehätysvoima ja tehtävä. Todellinen on yhdistynyt ylimaalliseen; sulous ja puhtaus eloisuuteen ja voimaan; huolellinen yksityiskohtaisuus ja tarkkuus spontaaniuteen. Tuloksena on, että valaistuneiden tasojen ylimaallisuus ja täydellisyys tulevat esille välittömällä tavalla. Tämä inspiroi katsojaa toteuttamaan oman jumalallisen potentiaalinsa.

Viitteet:

(1) Bhikshu Sangharakshita, A Survey of Buddhism, tark. laitos (Boulder, Cole.: Shambhala with London: Windhorse, 1980), s. 372.
(2) Lama Anagarika Govinda, Insights of a Himalayan Pilgrim (Berkeley: Dharma Publishing, 1991), s. 128.
(3) Detlef Ingo Lauf, Secret Doctrines of the Tibetan Books of the Dead, käänt. Graham Parkes (Boston: Shambhala, 1989), s. 105.
(4) Blanche Christine Olschak ja Geshe Thupten Wangyal, Mystic Art of Ancient Tibet (Boston: Shambhala, 1987), s. 36.
(5) Mircea Eliade, Yoga: Immortality and Freedom, 2. painos, käänt. Willard R. Trask, Bollingen Series, no. 56 (1969; uusintapainos, Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1970), s. 225.
(6) Detlef Ingo Lauf, Tibetan Sacred Art: The Heritage of Tantra (Berkeley: Shambhala, 1976), s. 120, 122, 123.
(7) Giuseppe Tucci, The Theory and Practice of the Mandala, käänt. Alan Houghton Brodrick (1961; uusintapainos, New York: Samuel Weiser, 1970), s. 51.
(8) The Fourteenth Dalai Lama His Holiness Tenzin Gyatso, Kindness, Clarity, and lnsight, toim. Jeffrey Hopkins and Elizabeth Napper (Ithaca, N.Y.: Snow Lion Publications, 1984), s. 82.
(9) Lama Anagarika Govinda, Foundations of Tibetan Mysticism (1960; uusintapainos New York: Samuel Weiser, 1969), s. 181; Insights of a Himalayan Pilgrim, s. 178.

Dhyani Buddhien valokuvat: John Bigelow Taylor, New York City

Viiden Dhyani Buddhan Mandala -juliste on tilattavissa Summit Lighthouse verkkokaupasta

Vairochana

Länsi-Tiibet 1300-luku
Korkeus 25,4 cm
Trustees of The Victoria and Albert Museum, London, England
Lainassa MacPherson Family Kokoelmasta.

Nimi Vairochana tarkoittaa “hän, joka on kuin aurinko“ tai “säteilevä“. Vairochana edustaa Dhyani Buddhien yhdentymistä tai alkuperää. Hänen viisautensa on Dharmadhatun viisautta. Dharmadhatu on totuuden valtakunta, jossa kaikki asiat ovat niin kuin ne todellisuudessa ovat. Vairochanan viisautta pidetään myös Dharmakayan kaikkiallisena viisautena. Dharmakaya on lain runko tai absoluuttinen Buddha-luonne.
Vairochanan ylimaallinen viisaus paljastaa korkeimman todellisuuden valtakunnan. Se voittaa tietämättömyyden ja harhan myrkyt. Hänen viisauttansa pidetään kaikkien Dhyani Buddhien viisauksien lähteenä tai kokonaisuutena.

Vairochana on yleensä sijoitettu Dhyani Buddhien mandalan keskelle. Joidenkin tekstien mukaan hänet on sijoitettu idän ilmansuuntaan. Hänen värinsä on valkoinen (tai sininen), mikä symboloi puhdasta tietoisuutta. Hän hallitsee eetterielementtiä ja ruumiillistaa tietoisuuden skandhaa. Joissakin järjestelmissä hänet liitetään muodon skandhaan.

Hänen symbolinsa on dharmachakra, opetuksen tai lain pyörä. Se merkitsee Buddhan opetusta. Sen kahdeksan pinnaa edustavat jaloa kahdeksanosaista tietä, jonka Gautama paljasti ensimmäisessä saarnassaan valaistumisensa jälkeen. Tämä symboli on painettu litografin reunuksen ympärille. Vairochanan lootusvaltaistuinta kannattelee leijona, joka on rohkeuden, pelottomuuden ja innokkaasti etenevän hengen symboli.

Vairochanan mudra on dharmachakra mudra, opetuksen pyörän kääntämisen ele. Koska Vairochana ruumiillistaa kaikkien buddhien viisauden, hänen bijansa on universaali äänne Om. Hänen mantransa on Om Vairochana Om.

Tämä veistos, kuten muutkin 1200-luvun ja varhaisen 1400-luvun välillä tehdyt veistokset, on esimerkki hienostuneisuudesta yksityiskohdissa sekä upotettujen ja kiinnitettyjen jalokivien käytössä.

Akshobhya

Länsi-Tiibet tai Tiibetin keskialueet, 1200-luku
Korkeus 42 cm
Robert Hatfield Ellsworth Private Collection

Nimi Akshobhya merkitsee “liikkumaton“ tai “järkähtämätön“. Akshobhyan peilinkaltainen viisaus heijastaa kaikki asiat tyynesti ja ilman kritiikkiä paljastaen niiden todellisen luonteen. Erään tekstin mukaan: “Kuten voimme nähdä oman kuvamme peilissä, samoin Dharmakaya näkyy viisauden peilissä.“ [10] Peilinkaltainen viisaus on vastalääkettä vihan ja kiukun myrkyille.

Viiden Dhyani Buddhan mandalassa Akshobhya sijoittuu yleensä idän ilmansuuntaan (joka on alaosassa), mutta joskus hänet sijoitetaan myös keskelle. Hänen värinsä on sininen. Hän hallitsee veden elementtiä ja edustaa muodon skandhaa. Joissakin järjestelmissä hänet yhdistetään tietoisuuden skandhaan. Akshobhyan lootusvaltaistuinta kannattelee elefantti, joka on järkkymättömyyden ja voiman symboli.
Akshobhyan symboli on vajra, jota kutsutaan myös salamaksi tai timanttivaltikaksi. Se kuvataan tässä mandalassa hänen päänsä yläpuolella, suoraan Vairochanan alapuolella. Vajra merkitsee valaistumista, puhtaan tietoisuuden häviämätöntä ja timantinkovaa luontoa tai Todellisuuden olemusta. Joissakin perinteissä vajra merkitsee buddhan ja ihmisen yhdistymistä. Vajran toinen pää symboloi buddhan makrokosmista maailmaa ja toinen pää ihmisen mikrokosmista maailmaa.

Akshobhyan mudra on bhumisparsha mudra, maata koskettava ele. Tässä mandalassa hänen oikea kätensä muodostaa kyseisen mudran. Se merkitsee järkähtämättömyyttä. Tällä mudralla Gautama Buddha kutsui maan todistamaan, että hänellä on oikeus valaistua, kun paholaisolento Mara haastoi hänet.
Akshobhyan paratiisi on Abhirati, valtavan ihastuttava maa. Buddhalaiset uskovat, että sinne jälleensyntyvä ei voi pudota takaisin alemmalle tietoisuuden tasolle. Akshobhyan bija on Hum ja hänen mantransa on Om Akshobhya Hum.

(10) Indrabhuti, Jnanasiddhi, lainattu teoksesta Govinda, Foundations of Tibetan Mysticism, s. 113.

Ratnasambhava

Länsi-Tiibet myöhäisen 1300-luvun ja varhaisen 1400-luvun välillä
Korkeus 31.7 cm
Eremitaasi, Pietari, Venäjä
Prinssi Ukhtomsky Kokoelma

Nimi Ratnasambhava tarkoittaa “jalokivisyntyinen“ tai “jalokivien alkuperä“. Kolme jalokiveä ovat Buddha, dharma ja sangha.
Buddha on valaistumisen saavuttanut, Guru ja lain pyörän napa. Dharma on opetus eli laki. Sangha on yhteisö.

Ratnasambhava muuntaa ylpeyden myrkyn (henkisen, älyllisen ja inhimillisen ylpeyden) tasa-arvoisuuden viisaudeksi. Tiibetinbuddhalaiset opettavat, että tasa-arvoisuuden viisaudella näemme kaikki asiat jumalallisen puolueettomasti ja tunnistamme kaikkien olentojen jumalallisen tasa-arvoisuuden. Näemme, että kaikilla olennoilla ja Buddhalla on sama luonto. Tämä on ehto, jonka tarvitsemme, kuten Tucci sanoo, “kiirehtiäksemme henkistä ylösnousuamme ja saavuttaaksemme luottamuksen toteuttaa itsessämme Buddha-tilan“. [11]

Ratnasambhava on etelän Dhyani Buddha. Hänen värinsä on keltainen, auringon väri lakipisteessään. Ratnasambhava hallitsee maan elementtiä ja ruumiillistaa tunteen tai aistimuksen skandhaa.
Hänet kuvataan joskus pitelemässä symboliaan ratnaa (jalokivi) tai chintamania (kaikki halut täyttävä ja toiveet toteuttava jalokivi). Chintamani on vapautuneen mielen symboli. Ratna kuvataan usein kolmiosaisessa muodossa triratnana, joka merkitsee Buddhan, dharman ja sanghan yhteyttä. Tässä mandalassa triratna on sijoitettu Ratnasambhavan ja Vairochanan välille.

Ratnasambhavan valtaistuinta kannatteleva eläin on hevonen, joka merkitsee liikevoimaa ja vapautumista. Ratnasambhavan mudran muodostaa tässä hänen oikea kätensä. Se on varada mudra, antamisen ja lähimmäisen rakkauden ele, jolla hän jakaa myötätuntoa opetuslapsilleen ja suojelee heitä. Ratnasambhavan bija on Tram ja hänen mantransa on Om Ratnasambhava Tram.

(11) Giuseppe Tucci, The Temples of Westem Tibet and Their Artistic Symbolism, toim. Lokesh Chandra (New Delhi: Aditya Prakashan, 1988), s. 152.

Amitabha

Nepalilainen, jossa Länsi-Tiibetin tyyliperinteen piirteitä 1300-luvun toiselta puoliskolta
Korkeus 28 cm
Eremitaasi, Pietari, Venäjä
Prinssi Ukhtomsky kokoelma

Nimi Amitabha tarkoittaa “ääretön valo“. Amitabhan erotteleva viisaus voittaa halujen myrkyt, kaiken himon, ahneuden ja halut. Tällä viisaudella opetuslapsi erottelee kaikki olennot ja samalla ymmärtää kaikki olennot yksilölliseksi Yhden ilmaisuksi.

Dhyani Buddha mandalassa Amitabha on sijoitettu läntiseen ilmansuuntaan. Hänen värinsä on ruusunpunainen, laskevan auringon väri. Hän hallitsee tulen elementtiä ja henkilöi havainnon skandhaa. Siksi silmä ja näkökyky yhdistetään Amitabhaan. Hänen valtaistuimensa kannattelija on riikinkukko, jolla on “silmät“ sulissaan. Riikinkukko symboloi suloutta.

Amitabhan symboli on padma tai lootus, joka on tässä mandalassa sijoitettu hänen ja Vairochanan väliin. Lootuksella voi buddhalaisuudessa olla monia symbolisia merkityksiä kuten henkinen avautuminen, puhtaus, valaistumisessa toteutuva olentojen todellinen luonto, myötätunto, intohimon puhdas muoto.

Palvojat pyrkivät jälleensyntymään Amitabhan läntiseen paratiisiin, Sukhavatiin, jossa on ihanteelliset olot saavuttaa valaistuminen. Hänen mudransa on dhyana (meditaatio) mudra. Hänen bijansa on Hrih ja hänen mantransa on Om Amitabha Hrih.

Jotkut pitävät Amitabhaa synonyyminä Amitayukselle, ikuisen elämän buddhalle. Toiset kunnioittavat Amitayusta Amitabhan muotona tai erillisenä buddhana. Amitayus kuvataan yleensä pitelemässä ikuisen elämän eliksiirin astiaa. Kuten tässä veistoksessa näkyy, hänen astiansa kannesta kasvaa usein pieni ashokapuu, joka edustaa henkisen ja materiaalisen yhteyttä.

Amoghasiddhi

Länsi-Tiibet, 1300-luku
Korkeus 27 cm
Eremitaasi, Pietari, Venäjä
Prinssi Ukhtomsky kokoelma

Nimi Amoghasiddhi tarkoittaa “voimallinen valloittaja“ tai “hän, joka erehtymättömästi saavuttaa päämääränsä“. Amoghasiddhin kaiken toteuttava viisaus tai täydellistetyn toiminnan viisaus on vastalääke kateuden ja mustasukkaisuuden myrkyille. Tämä viisaus antaa kestävyyttä, erehtymättömän arvostelukyvyn ja virheettömän toiminnan.

Amoghasiddhi edustaa muiden Dhyani Buddhien viisauksien käytännöllistä toteuttamista. Häntä kuvaillaan bodhisattvan tien toteuttamisen Dhyani Buddhaksi. Bodhisattvaksi kutsutaan sitä, joka on luopunut nirvanan autuudesta tehden pyhän lupauksen vapauttaa ensin kaikki olennot.
Amoghasiddhi on pohjoisen Dhhyani Buddha. Hänen värinsä on vihreä, joka merkitsee keskiyön aurinkoa. Hän hallitsee ilman elementtiä ja ruumiillistaa tahdonvoiman skandhaa, jota kutsutaan myös mentaalisten ilmiöiden tai mielen taipumusten skandhaksi. Hänen symbolinsa on vishvavajra tai kaksoisvajra, joka tässä mandalassa esiintyy Amoghasiddhin ja Vairochanan välissä. Se on tehty kahdesta ristiin asetetusta vajrasta ja symboloi totuuden korkeinta ymmärtämistä sekä buddhan henkistä voimaa.

Amoghasiddhin valtaistuinta kannattelevat garudalinnut. Garuda on myyttinen hahmo, puoliksi ihminen ja puoliksi lintu. Amoghasiddhiin liittyen Lama Govinda sanoo, että garuda symboloi “ihmistä siirtymässä uuteen tietoisuuden ulottuvuuteen… siirtymässä inhimillisestä yli-inhimilliseen tilaan, mikä tapahtuu yön mysteerinomaisessa pimeydessä, silmälle näkymättömissä“. [12]

Amoghasiddhin mudran muodostaa tässä hänen oikea kätensä. Se on abhaya mudra, pelottomuuden ja suojelun ele. Amoghasiddhin bija on Ah ja hänen mantransa on Om Amoghasiddhi Ah.

(12) Govinda, Foundations of Tibetan Mysticism, p. 262; Insights of a Himalayan Pilgrim, p. 84.

Copyright© Summit University Press® Kaikki oikeudet pidätetään.